maanantai 16. helmikuuta 2015

Toisenlainen hiihtoloma

Kaikki luennot tällä viikolla on peruttu. Opiskelijat protestoivat viime viikolla lukukausimaksujen ja asumisen hinnan nousua vastaan. Taloudellista tukea ei myönnetä kaikille sitä tarvitseville. Protestoijat polttivat jääkaappeja, kantoja, pöytiä ja roskiksia. Protestit ovat olleet väkivaltaisia. Yliopiston johto väittää mediassa, että heillä ei ole tietoa siitä miksi opiskelijat protestoivat. Opiskelijoiden yhdistys taas väittää, että heitä ei ole kuultu. Vastaavanlaisia protesteja on täällä kuulemma joka lukukausi. Myös henkilökunta on protestoinut yliopistolla.

http://www.sabc.co.za/news/a/dfa25f00474b06ec99069dda2831d264/UKZN-shuts-down-amid-protests-20151302


Suomalainen järjestelmä on eteläafrikkalaisille utopia. Ihmiset ovat todella ihmeissään, kun kerron että meillä koulutuksesta ei tarvitse maksaa ja jokainen päätoiminen opiskelija jolla on taloudellisen tuen tarve saa opintotukea. Täällä joidenkin opiskelut tyssää lukukausimaksuihin.

No, mulle tuli nyt sitten hiihtoloma, ilman mahdollisuutta hiihtää. Ehdinhän jo opiskella kokonaisen viikon, Mietin ensin, pitäisikö lähteä reissuun, mutta päätin jäädä tutkimaan Durbania ja yrittää saada myös vähän kouluhommia tehtyä tämän viikon aikana.

Ja vaikka systeemi ei ihan täysin täällä toimi, oli minulla tänään positiivinen kokemus opiskelijoiden terveydenhuollosta. Täällä kampuksella on klinikka, jonne voi mennä jos on terveyteen liittyvää asiaa. Heillä on hyvin laajat palvelut. Eniten he mainostavat ilmaista hiv-testausta ja jälkiehkäisypillereitä, ne valitettavasti ovat täällä hyvin tarpeellisia. Mutta minä menin sinne silmätulehduksen takia. (Äiti varmaan ehti jo säikähtää) Vastaanottoaika on koko päivän (paitsi tunnin lounastauko välissä), Minun ei tarvinnut odottaa viittä minuuttiakaan, kun pääsin vastaanotolle ja lähdin sieltä ilmaisten silmätippojen ja särkylääkkeiden kanssa. Olin erittäin vaikuttunut.

Silmä on hoidossa ja protestit eivät olleet meidän kampuksella. Minulla siis asiat ovat edelleen loistavasti.

torstai 12. helmikuuta 2015

Eikö teillä ole apinoita Suomessa?

Kuvaa kampukselta





Kampusalue on todella vihreää, puita on joka puolella. Itseasiassa jo ajaessamme lentokentältä kampukselle kiinnitin huomiota siihen, että joka puolella on todella vihreää. Puissa kiipeilee tietysti apinoita. Paikallisten mielestä ne ovat ärsyttäviä, mutta meidän vaihtareiden mielestä ne on supersöpöjä :) Kampusalueella on myös paljon kissoja. Ne ovat kuulemma täällä käärmeitten takia.

Ensimmäisenä aamunani kävelin kadulla yhden paikallisen tytön kanssa ja näimme monta apinaa. Hän oli hyvin ihmeissään, kun kerroin että meillä ei Suomessa ei ole apinoita. Olen yrittänyt kertoa suomalaisista eläimistä, mutta nimet eivät sano paikallisille mitään. Onneksi netti on keksitty, niin voin sieltä näyttää kuvia. Olen törmännyt myös moneen ihmiseen, jotka eivät ole koskaan kuullutkaan Suomesta. Hyvä tapa selittää Suomen talvea, on pyytää ihmisiä laittamaan kätensä pakkaseen. That's Finland! Tai siis se olisi ihannetalvi, talvihan oli tänä vuonna aika surkea. Ihmiset ovat hämmästelleet todella paljon Suomen pienuutta. Kun kerron, että meillä on reilu 5 miljoonaa ihmistä koko maassa, ihmiset alkavat nauramaan. Durbanissa asukkaita on n. 3 miljoonaa.

Kun kerron miten turvallista Suomessa on, ihmiset ovat aivan ihmeissään. Täällä paikalliset neuvovat, että kehenkään ei pidä luottaa ja aina voi tulla ryöstetyksi. En ole kuitenkaan kokenut, että minun tarvitsisi pelätä täällä. Kampusalue on hyvin turvallinen ja täällä voi liikkua vapaasti. Iltaisin voi myös soittaa auton joka vie paikasta a paikkaan b. Mutta kampukselta lähteminen onkin hieman hankalampaa. Täällä on minibuseja joilla kulkeminen on hyvin halpaa, mutta hankalaa. Ulospäin ei näe mikä reitti on, eikä keneltäkään oikein sovi kysyä, koska silloin voi päätyä väärään paikkaan ja ryöstetyksi. Reitit täytyy siis vain tietää. Taksi taas tulee kalliiksi, jos yksin kulkee. Joten toistaiseksi olen riippuvainen toisista ihmisistä, koska en vielä oikein hahmota kaupunkia. Mutta enköhän minäkin jossain vaiheessa opi reitit. Toisaalta on ihan hyväkin asia, että tulee vietettyä aikaa kampuksella, jotta opinnot etenevät.

Yritin ottaa kuvaa apinasta, mutta se lähti karkuun.

maanantai 9. helmikuuta 2015

Kohteessa

Saavuin Durbaniin viikko sitten n 20 tunnin matkustamisen jälkeen. Vastassa oli kuljettaja joka vei minut ja kolme muuta vaihto-opiskelijaa (Kanadasta ja Etelä-Koreasta) kampukselle. Kampuksella vastassa ollut opiskelija näytti minulle huoneeni ja jätti yksin ihmettelemään. Laukut purettuani uskaltauduin lähtemään ulos huoneestani ja huomasin, että naapurin ovi on auki. Kävelin siis rohkeasti sisään kysymään missä on suihku. Naapurini on ranskalainen vaihto-opiskelija, joka on ollut täällä jo viime lukukauden. Hän ymmärsi millaista on olla yksin eksyneenä vieraassa maassa (olin kadottanut myös kanadalaisen vaihtarin joka tuli kanssani samalla kyydillä). Ranskalainen teki minulle ruokaa ja perehdytti Durbanin saloihin. Seuraavana päivänä löysimme myös kanadalaisen, joka oli nukkunut 20 tuntia.

Toiminta täällä yliopistolla ei ole kovinkaan organisoitunutta. Rekisteröityminen on hyvin hankala prosessi. Pitää juosta toimistosta toiseen ja hankkia monenmoisia allekirjoituksia. Jonot ovat pitkiä ja toimistot menevät aikaisin kiinni. Kukaan ei tunnu tietävän miten prosessi menee, joten mistään ei oikein kunnollista apua saa. Aikaa meni paljon hukkaan, koska kukaan ei ottanut vastuuta meidän vaihtareiden perehdyttämisestä. Mutta tänään sain viimeinkin opiskelijakorttini. Sen avulla pääsen kulkemaan ovista eikä minun tarvitse enää anella tympääntyneeltä vartijalta oven avausta joka kerta kun tulen asuntolalleni.

Tänään oli ensimmäiset luennot. Olin ainoa valkoinen n 100 opiskelijan joukossa. Piiloutuminen on siis erittäin vaikeaa. Ensimmäisen luennon lopulla eräs opiskelija halusi tuoda esiin, että luokassa on henkilö jota kukaan ei tunne. Jouduin menemään luentosalin eteen esittäytymään. Tämän jälkeen ihmiset ovat huudelleet nimeäni kun olen kulkenut kampuksella. On outoa, kun ihmiset joita en tunne moikkailevat. Mutta näin kai niitä uusia kavereita löytää.

Käytiin sunnuntaina rannalla reggae festareilla.