Kuohuntaa

"Suurlähetystö kehottaa kaikkia Durbanin alueella olevia suomalaisia välttämään kaupungin keskustaa siellä puhjenneiden xenofobisten väkivaltaisuuksien takia. Myös Johannesburgin alueella olevia kehotetaan varovaisuuteen".

Tuollaisen tekstiviestin sain tänään. Väkivaltaisuudet alkoivat noin kaksi viikkoa sitten. Sen jälkeen ainakin neljä ihmistä on kuollut. Maahanmuuttajien omistamia kauppoja townshipeissä on ryöstetty ja poltettu. Yli tuhat ihmistä on joutunut pakenemaan kodeistaan.

Etelä-Afrikassa on asukkaita noin 50 miljoonaa ja maahanmuuttajia on arviolta noin 5 miljoonaa. Jotkut poliitikot ja kansalaiset sanovat että osa maahanmuuttajista ovat maassa laittomasti ja syyttävät heitä rikoksista ja työpaikkojen viemisestä. Etelä-Afrikan työttömyysaste on noin 25% ja nuorisotyöttömyys lähes 40%. Zulu kuningas Goodwill Zwelithinin kommentin "ulkomaalaisten pitäisi pakata kassinsa ja mennä kotiin" ajatellaan laukaisseen väkivaltaisuudet.

Vuonna 2008 yli 60 ulkomaalaista kuoli väkivaltaisuuksissa joiden ajatellaan johtuneen työpaikkojen puutteesta.

Näin eduskuntavaalien alla on hyvä pohtia miten varmistamme sen, että Suomessa ei tällaisia väkivaltaisuuksia synny. Politiikoilla on suuri vastuu siinä, millaista viestiä he kansalle välittävät. Haluammeko eduskuntaan ihmisiä jotka enemmän tai vähemmän suorasti puheissaan yllyttävät kansalaisia maahanmuuttajia vastaan? Vai haluammeko päättäjiä jotka haluavat rakentaa yhteiskuntaa sellaiseksi jossa kaikilla on mahdollisuus hyvään elämään, synnyinmaasta huolimatta? Itse äänestin jälkimmäiseen porukkaan kuuluvaa.

Ja loppuun viesti äidille: olen turvassa, väkivaltaisuuksia ei ole ollut asuinalueellani. Maanantaina jätin menemättä townshipiin jossa kerään aineistoa opinnäytetyöhöni, menen sinne vasta kun ilmoittavat että on turvallista.

Elossa

Hupsista, on päässyt tämä blogin kirjoittaminen unohtumaan. Leikitään, että se johtuu siitä että olen opiskellut niin ahkerasti. Olen kuitenkin elossa ja kaikki hyvin :)

Viime viikolla en todellakaan opiskellut vaan lomailin täysillä (koko yliopisto oli lomalla, en lintsannut). Ensin vietin viikonlopun Johannesburgissa. Yövyin vanhan pariskunnan pitämässä paikassa, jossa oli 10 sänkyä reppureissaajille. Kanssani samaan aikaan siellä yöpyi kaksi nuorta miestä, Ruotsista ja Amerikasta, joiden seurassa vietin koko viikonlopun. Enimmäkseen rentouduimme majapaikkamme uima-altaalla. Omistajapariskunta ja heidän poikansa naisystävä (poika työskenteli toisessa kaupungissa) asuivat myös siellä, joten he viettivät paljon aikaa kanssamme. Etelä-Afrikkalaisessa ruokakulttuurissa braai eli grillaaminen on iso juttu, joten päädyimme syömään grilliruokaa koko viikonlopun.

Sunnuntaina lähdimme kiertämään Johannesburgia. Isäntämme järjesti meille oppaan joka ajelutti meitä ympäriinsä koko päivän. Kävimme Top of Africassa, eli Afrikan korkeimmassa rakennuksessa. Kävimme myös Sowetossa, jossa vierailimme Nelson Mandelan talossa. Hector Pieterson museossa tutustuimme vuoden 1976 tapahtumiin, jolloin mustat opiskelijat protestoivat, koska he eivät haluneet opetusta afrikaansiksi. Protesti muuttui kuitenkin väkivaltaiseksi. Museo on nimetty ensimmäisen kuolonuhrin, 12-vuotiaan Hectori Pietersonin, mukaan. Lopuksi kävimme vielä Apartheid-museossa.

Orlando Towers, Soweto. Mahdollisuus hypätä benji-hyppy. Jätin väliin.

Johannesburgista lähdin kiertomatkalle Botswanaan ja Zimbabween. Matkustimme pikkubussilla 7 päivää. Ajoimme yhteensä n 3500km viikon aikana. Meitä matkaajia oli yhteensä 11 ja yksi opas joka ajoi bussia. Yöt nukuimme teltoissa. Maanantaiaamuna bussi haki minut majapaikastani klo 5.45. Ajoimme koko päivän ja pääsimme leirintäalueelle juuri ennen pimeän tuloa. Oppaamme valmisti meille maukkaan illallisen jonka jälkeen menimme nukkumaan.

Ensimmäinen pysähdys Botswanassa, rengas tuusannuuskana.

Tiistaina heräsimme klo 5.30 katsomaan eläimiä. Alueella oli paljon sarvikuonoja, joten toivoimme näkevämme niitä. Valitettavasti juuri kierroksemme alkaessa alkoi satamaan ja sarvikuonot pysyttelivät piilossa. Mutta näimme kuitenkin muita eläimiä, mm. seeproja. Sade yltyi niin kovaksi, että emme pystyneet valmistamaan aamiaista leirintäalueella, joten jouduimme ajamaan lähimpään ravintolaan. Aamiaisen jälkeen matkustimme seuraavalle leirintäalueelle. Leiriydyimme paikassa jossa oli paljon elefantteja. Telttamme olivat n. 50 metrin päässä elefanttien juomapaikasta. Aivan elefanttien juomapaikan vieressä oli uima-allas ja ravintola. Ehdottomasti hienoin paikka jossa olen yöni viettänyt! Valitettavasti sade seurasi meitä tällekin leirintäalueelle. Telttamme vuosi ja makuupussini oli litimärkä kun olin menossa nukkumaan. Ystävällinen oppaamme kuitenkin pystytti meille uuden teltan ravintolan tiloihin, joten pääsimme katoksen alle nukkumaan.

Keskiviikkona lähdimme ajamaan klo 4 aamulla ja matkustimme Zimbabwen puolelle Victorian putouksille. Zimbabwessa ei satanut vettä, mutta kastuimme litimäriksi putouksilla. Ihan vinkkinä kaikille matkaa suunnitteleville, älä ota mitään mukaan. Paitsi tietysti kamera. Itse onnistuin ottamaan kuvia alkuvaiheessa, mutta mitä lähemmäksi putouksia menee sen märemmäksi tulee. Loppuvaiheesta pidin kamerani visusti suojapussissa joka oli vielä muovipussiin käärittynä. Mutta todella kannattaa miettiä mitä ottaa mukaan ja miten sen siellä kantaa, kierroksen päätyttyä näytin siltä että minut olisi heitetty uima-altaaseen vaatteet päällä. Kertakäyttösadeviitat on yhtä tyhjän kanssa siellä, en viitsinyt edes kokeilla.

Victorian putoukset helikopterista katsottuna.

Illalla osallistuin risteilylle, jossa ihailimme kaunista auringonlaskua ja näimme myös eläimiä. Toisena päivänäni Zimbabwessa heräsin aamulla aikaisin ratsastamaan elefanteilla. Meitä oli yhden elefantin selässä oppaan lisäksi kaksi henkilöä. Ensin olin hieman peloissani, varsinkin kun meidän piti allekirjoittaa vastuuvapautus. Edellämme kulki yksi mies aseen kanssa siltä varalta, että esim. leijona yrittää hyökätä kimppuumme. Mutta lakkasin pelkäämästä heti kun pääsin norsun selkään. Kyyti oli hyvin rauhallista ja mukavaa. Emmekä nähneet pelottavia eläimiä, lähinnä seeproja. Myöhemmin päivällä menin helikopteriajelulle. Victorian putoukset olivat aivan mielettömän upeat helikopterista katsottuna. Lisäksi onnistuin bongaamaan kirahveja ja elefanteja helikopterin kyydistä.

Kierroksen jälkeen sain ruokkia elefanttia jolla ratsastin.

Perjantaina ajoimme takaisin Botswanaan, Choben kansallispuistoon. Harmiksemme sade oli jäänyt Botswanaan. (Palattuani kaverini epäilivät, että en ollutkaan Botswanassa, koska siellä pitäisi olla sateen sijasta helle.) Lähdimme taas bongaamaan eläimiä. Chobessa on hyvä mahdollisuus nähdä Big Five (leijona, elefantti, kafferipuhveli, leopardi ja sarvikuono), mutta me näimme niistä vain kolme; leijona, elefantti ja kafferipuhveli. Big Five tarkoittaa viittä eläintä, jotka ovat vaikeimpia metsästää jalkaisin. Lisäksi näimme myös muita eläimiä, kuten kirahveja.

Lauantaiaamuna heräsimme veden ja mudan ympäröimänä. Vettä satoi todella rankasti koko yön ja vielä aamullakin. Valitettavasti se oli myös ainoa aamu milloin meidän piti purkaa telttamme, muissa paikoissa teltat olivat valmiiksi pystytettyjä. Kun saavuimme viimeiselle majapaikallemme, oppaamme totesi, että olemme kärsineet riittävästi ja järjesti meille 3 hengen huoneet. Oli ihanaa päästä nukkumaan sänkyyn sisätiloihin. Seuraavana aamuna ajoimme takaisin Johannesburgiin, jossa yövyin yhden yön ja lensin aikaisin maanantaiaamuna takaisin Durbaniin. Sateesta huolimatta reissu oli aivan mieletön. Näin niin paljon hienoja asioita. Suunnittelen jo seuraavaa matkaa, pahoin pelkään että aikani täällä loppuu kesken.